Vihdoin alkoi odotettu kesäloma ja kuinkas ollakaan, maanantain ehdin kuokkimaan uusia istutuksia maahan, käytiin Kirsin kanssa hevosilla lenkillä ja tiistaina olikin sitten jo aamusta kuumemittarissa sellaiset lukemat että kolme päivää meni ihan siltä istumalta pelkkään makailuun. Perjantaina olin jo sen verran kunnossa että nappasin Lissun narun päähän mukaan kun Kirsi ratsasti Hilimalla, käytiin kääntymässä Romppasilla ja Hilma näki uusia lenkkimaastoja.
Matkan varrelle oli kerääntynyt kaikenlaisia hevosenpelättimiä, muunmuassa kaivinkoneita kaksin kappalein. Ne eivät kyllä juurikaan kumpaakaan pelottaneet mutta toisen koneen kuljetuslavetti kylläkin. Takaa ohi tullut autokin oli ihan ok, mutta naapurin viileästä ilmasta ja tuulesta liiaksikin piristyneet hevoset saivat Hilima-paran tulemaan paikallaanjuoksua Lissun perässä. Naapurin kaverit siis tekivät vakiotemppunsa, eli ensin tanssahdellaan aidan viereen puhisemaan ja siitä pienet kiitolaukat toiseen päähän laidunta.
Koko reissun kruunasi rivakasti puhaltanut tuuli ja Kärkkäisen mansikkatilan lintuja karkoittava ilmatykki. No, tulipahan testattua Hiliman paukkuarkuus, ensin se kuunteli korvat tötteröllä muutaman pamauksen kunnes tuli siihen tulokseen että ei osunu ja edelleen jatkuu eli ilmeisesti vaaratonta. Tätä huviahan meille on luvassa siis koko mansikka-ajan.
Lauantaina otin Hiliman naruriimussa kentälle, tarkoituksena tehdä maastakäsin-harjoituksia. Sillä on tapana hiukan runtata ihmistä päin esim. käytävällä mahavyötä kiristäessä, joten ajattelin että väistämisharjoituksia olisi hyvä vähän harrastaa.
Ensin tehtiin peruutusharjoitusta, jonka Hilima äkkäsi tosi nopeasti. Väistäminen ei sen sijaan meinannut ensin luonnistua, Hilima kääntää pään poispäin ihmisestä ja kun painetta lisää, se tulee lapa edellä päin. No, ehkä kymmenisen minuuttia meni niin oli sekin homma ymmärretty, oppivainen lapsi on tämä Hilima.
Hellettäkin on riittänyt ja Bocu pääsi Millan kanssa uimaan pihalampeen.
Cushing-lääkitys on auttanut myös karvanlähdön kanssa, joskin muihin heppoihin verrattuna aika verkkaiseen irtoaa.
