keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Työsarkaa


Lähdin aamulla reippaana töihin, sinne päästyäni työkaverit käskivät suksimaan kuuseen koska mulla olikin siis vapaapäivä. Ei muuta kuin takaisin kotiin ja edelleen reippaana Tepaa satuloimaan.
Ajatuksena oli ratsastaa nyt oikein kunnolla jotta saisin kuvan missä mennään ja miltä tasolta tässä ollaan aloittamassa työskentelyä. Joku kalpea aavistus mulla jo oli noista maastoiluista, että leukaa ainakin löytyy.

Laitoin Tepalle ihan peruspaksut kolmipalat suuhun ja ei muuta kun kentälle sitten vaan. Käynnissä tehtiin ensin pysähdyksiä, jotka menivät muutaman yrityksen jälkeen ihan hyvin. Sitten aloin ravailla, kevyessä ravissa pääty-ympyröitä. Noh, Tepahan osaa näemmä kaikenlaisia asioita, esim. ohjasotetta vastaan voi hangoitella kivasti vetämällä itsensä linkkuun tai nostamalla turvan taivaisiin. Ja sitten vauhdin voi säädellä ihan itse, kyllä se eukko siellä mukana roikkuu. Lieneekö joskus tahkottu laukannostoja kulmista, koska joka kulmaan kiihdytetään turpa ulospäin. Sisäpohkeesta ei ollut mitään hajua ja muutenkin se kulki banaanina väärään suuntaan.

Vaihdoin tehtävää niin, että tehtiin joka kulmaan voltti ja pian meni perille, että sieltä ei olla ampumassa yhtään minnekään. Harjoitusravissa homma pelitti vielä paremmin ja turpa alkoi näyttää siihen suuntaan mihin pitikin. Ravailin vielä isoa keskiympyrää molempiin suuntiin, muuten meni suht ok, mutta ympyrän kaari hiukan venähtää aina portin kohdalla.
Välissä tehtiin pohkeenväistöä käynnissä, pitkän suoran alussa käänsin jo hiukan ennen uraa ja väistätin hevosta uralle päin. Kyllä sieltä oikeassa kierroksessa lopulta monen monen toiston jälkeen jokunen askel sivullekin suuntautui, vasemmalle ei juuri lainkaan.

Lopuksi tehtiin vielä loivaa kiemurauraa harjoitusravissa ja tämä homma meni jo han kivasti. Enää ei menty kylkimyyryä kulmissa eikä kiihdytelty miten sattuu. Selkeästi alkoi herra olemaan jo hieman puhki, joten jätettiin homma tähän onnistumisen tunteeseen.

Vein Tepan talliin, otin satulan ja omat kengät pois, kiipesin takaisin selkään ja mentiin lampeen luttaamaan. Hiukan piti taas rannalla miettiä, että noinkohan sinne voi vaan marssia, mutta hyvin pienellä miettimisellä päästiin tällä kertaa. Nyt käytiin jo niiin syvällä että Tepa joutui muutaman vedon uimaankin. Ensin se vaan marssi pohjaa pitkin, mutta lopulta tajusi, että nyt olisi syytä uida. Hevosten kanssa pätee sama menetelmä kuin ennenvanhaan mukuloidenkin kanssa, paiskataan veteen ja jollet ui niin hukut :-)



Milla kävi myös poninsa kanssa uimassa, ihan uintikuvia en saanut, koska uin aina itse vieressä. Bocu nautti kovasti ja jäi aina paikalleen seisomaan kun jalat ottivat uimisen jälkeen pohjaan. Kai se oli sitten mukavaa seistä kroppa veden alla ötököiltä piilossa.

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Disneyland Pariisi 19. - 22.5.2014

Disneyland Hotellin alta on sisäänkäynti puistoon
Tässä pieni matkakaertomus reissustamme Pariisin Disneylandiin:

1. Päivä: Disneyland

Aamulla kello soi viiden pintaan ja perhe pakkautui autoon, matka lentokentälle kesti puolisentoista tuntia. Auton jätimme Lentoparkkiin, joka jo viime reissullamme osoittautui varsin toimivaksi systeemiksi.

Lento lähti 9:25 ja perillä Charles De Gaullen lentokentällä olimme 11:30 paikallista aikaa. Oli muuten ensimmäinen lento, jolla tarjoilu jouduttiin keskeyttämään ilmakuoppien takia kaksi kertaa. Pikuväki oli ensimmäistä kertaa lennolla ja ilmeet olivat näkemisen arvoiset kun vähän hypytti.

Lentoasemalla marssimme TGV:n toimistoon ostamaan liput luotijunaan ja tankeroenglannillani sain kerrottua virkailijalle, että haluamme liput mahd. halvimpaan lähtöön. Neljän hengen liput 45 minuutin päästä lähtevään junaan maksoivat 54€. Matka Disneylandiin kesti kymmenisen minuuttia, puhelimen nopeusmittarilla saimme huippulukemaksi hiukan alta 300 km/h.

Disneylandin asemalla linja-autot kiertävät jatkuvaa rinkiä hotelleille, joten odotimme kymmenisen minuuttia ja meidän hotellimme bussi saapui paikalle. Ei muuta kuin matkalaukut autoon ja menoksi. Hotellimme Newport Bay Club sijaitsee Lake Disneyn vastarannalla Disney Villagesta ja asemalta katsottuna. Matka oli niin lyhyt, että bussia emme käyttäneet enää muutoin kuin lähtöpäivänä kun matkalaukut olivat taas mukana.

Kirjauduimme sisään hotelliin, mutta huoneen avaimen sai vasta klo 15. Jätimme laukut hotellin laukkuvarastoon ja lähdimme etsimään syötävää. Sen verran olimme matkasta väsyneitä ja nälissämme, että menimme Disney Villagen Mäkkiin. Syömisen jälkeen pääsimmekin jo huoneeseen purkamaan laukkuja.


Hotellihuone oli merihenkisesti sisustettu


Kirjautuessamme hotelliin saimme liput molempiin puistoihin kaikille päiville. Näillä lipuilla oli käytettävissä myös aamun ensimmäiset tunnit Disneyn puiston puolella, kaksi tuntia ennen virallista avaamisaikaa.

Loppupäivä menikin sitten Disneyn puiston puolella. Ensin jonotimme aluetta kiertävään höyryjunaan jolla ajoimme koko kierroksen ja katselimme maisemien vaihtumista Frontierlandista Adventurelandiin, sieltä Fantasylandiin ja lopulta Discoverylandin kautta takaisin päärautatieasemalle Main Streetille.
Kierrokselta palattuamme alkoikin olla päivän paraatin aika joten jäimme passiin pääkadun reunaan.


Prinsessoja ja haltiattaria

Frozen

Liisa Ihmemaassa

Toy Story

Leijonakuningas


Alueen kiertelyn aloitimme Frontierlandista, joka on villin lännen kylä aitoine siipiratasaluksineen saluunoineen päivineen. 



Frontierlandista jatkoimme Adventurelandiin, josta löytyy mm. Robinsonin perheen talo puusta sekä Pirate's Beach. Kiertelimme kävellen koko alueen mutta emme jaksaneet jonottaa laitteisiin. Marssimme hotellille huilaamaan hetkiseksi ja illemmalla lähdimme takaisin puistoon päin. Matkalla pysähdyimme syömään Disney Villagen Planet Hollywoodiin.


Illan hämärtyessä kokoonnuimme muun väen mukana keskusaukiolle odottamaan Disney Dreams -showta. Se oli kertakaikkisen upea.




Kuten kartasta voi päätellä, Disneylandin alue on melkoisen suuri


2. Päivä: Disneyland

Meillä olisi ollut mahdollisuus käyttää Extra Magic Hours, eli hotellin asiakkaat pääsevät puistoon pari tuntia ennen kuin portit avataan muualta tuleville asiakkaille. Taisimme lopulta olla puistossa puoli tuntia ennen avaamisaikaa, joten se etu jäi käyttämättä.
Aloitimme kierroksen samassa järjestyksessä kuin ensimmäisenäkin päivänä, Frontierlandista. Siellä ajoimme ensin Big Thunder Mountainin vuoristoradalla.



Seuraavaksi menimme Phantom Manoriin, kummituskartanoon katsomaan kummittelevaa morsianta. Tämän jälkeen astuimme siipiratasalus Molly Brownin kyytiin ja ajelimme Big Thunder Mountainin ympäri.

Phantom Manor



Maisemia siipiratasaluksen matkan varrelta

Frontierlandista jatkoimme Adventurelandiin, jossa lapset kiipesivät Robinsonien puutaloon ja koko porukalla pyörimme merirosvojen pääkallosaarella. Viimeiseksi menimme Pirates Of Caribbean -ajeluun, joka oli huisin hieno.



Adventurelandista menimme syömään all-you-can-eat -buffettiin Plaza Gardensiin. Ruoka oli hyvää joskin hintavaa. Jälkiruokapöytä oli kerrassaan upea.

Autopian autoissa oli oikeat moottorit


Seuraavaksi oli vuorossa Discoveryland, jossa ensin ajoimme Autopia -autoradalla ja sen jälkeen ammuimme avaruusolioita Buzz Lightyear Laser Blastissa. Star Tours oli huikea simulaattorimatka avaruusaluksessa. Viimeinen laite Discoverylandissa oli Space Mountain: Mission 2 -vuoristorata, jossa mentiin pää alaspäin hurjaa vauhtia planeettojen välissä.

Viimeiseksi jätetty Fantasyland oli laitteiltaan enemmän ihan pikkuväelle suunnattu, mutta kävimme toki "it's a small world" -ajelulla halki maailman eri maiden ja lapset kävivät pyörimässä teekupeissa. Ruususen linna keskellä aluetta piti myös nähdä ja linnan kellarissa asuva lohikäärme.



Lapset saivat iskänkin puhuttua vielä karuselliin samalla kun itse tein ikkunaostoksia tuliaisia suunnitellen.

Sitten aloimme olla kaikki niin poikki päivän kävelystä, että suuntasimme tuliaiskaupan kautta hotellille huilaamaan. 
Illemmalla lähdin vielä Tommin kanssa uudelleen puistoon ja kivaa meillä olikin, mihinkään laitteisiin ei tarvinnut jonottaa muutamaa minuuttia kauempaa. Ajelimme Big Thunder Mountainilla kolme kertaa jonka jälkeen kävimme Pirates Of Caribbean -ajelulla. Fantasylandin puolella kävimme Peter Pan's Flight -ajelulla Lontoon kattojen yllä.
Lopuksi katselimme vielä iltashown uudelleen, kesäaikaan se esitetään joka ilta.

Tommi Adventurelandin portilla

Main Street iltavalaistuksessa
Ruususen linna 



3. Päivä: Walt Disney Studios

Studioiden puolella aloitimme päivän Studio Tram Tour -ajelulla. Ajelimme elokuvan filmauspaikkojen ja lavasteiden keskellä ja ajelu pysähtyi hetkeksi keskelle katastrofielokuvan kohtausta.

The Hollywood Tower Hotel


Seuraavaksi menimme The Twilight Zone Tower Of Terroriin, eli kauhuhotelliin jossa vieraat joutuvat tavarahissiin, joka nousee ensin hotellin ylimpiin kerroksiin ja sitten yllättäen putoaa alas. Voin kertoa, ettei meikäläisestä ihan hetkeen ole lähtenyt niin kovaa kiljuntaa. Ikinäenenäämene. En.
Jalat vapisten hiivin hotellista ulos ja jatkoimme matkaa Toy Story Playlandiin, jossa Toni ja Tommi menivät RC Racerin kyytiin.
Reissun pisin jonotus tehtiin Crush's Coaster -ajeluun, eli Tärskyn Meriseikkailuun. Kiva ajelu, ilmankos oli jonoa.



Syöminen hoidettiin Studio 1 -rakennuksen hampurilaisbaarissa, jossa oli yllättävän hyvät annokset tavis-hesehintaan.
Vatsat täynnä parkkeerasimme pääkadun varteen odottamaan päivän paraatia, Stars n' Cars.
Paraatin jälkeen menimme Cine´Magigueen, joka on elokuvateatteri jossa tarina herää eloon hauskalla tavalla.

Seuraavana listalla oli stuntshow Moteurs... Action! Show kertoi elokuvan tekemisestä ja autostunteista. Salama McQueen siellä taisteli pahiksia vastaan.


Lopuksi menimme Tonin kanssa puiston parhaaksi kehuttuun vuoristorataan, Rock'n Roller Coaster starring Aerosmith. Aerosmithin musaa ja korkkiruuviajelua, ihan jees.


Studioilta vaihdoimme Disneylandin puolelle, jossa katseimme paraatin uudelleen. Meillä oli pöytävaraus Adventurelandin Blue Lagoon -ravintolassa, jonne suuntasimme seuraavaksi. Ravintolan tyyppi esitteessä oli exotc cuisine & seafood ja ruoka oli kyllä todella hyvää. Ravintola sijaitsee maan alla Pirates Of Caribbean -ajelun yhteydessä, ajelun veneet lipuvat ravintolan terassin ohi.

Blue Lagoon -ravintola ja jälkkärit liekeissä


perjantai 25. heinäkuuta 2014

Hevoskauppoja


Noniin, tulihan siitä Tepasta sitten kaupat tehtyä. Eilen illalla soittelin ja päästiin hinnasta ja muusta sopimukseen. Täytyy sanoa, että kymmenisen hevosta omistaneena järjen kanssa tehtyjä kauppoja on vihdoin nämä tänä vuonna tehdyt. Lissusta sovittiin koeaika kauppoja tehdessä ja en olisi uskonut että vielä nykypäivänä joku luottaa toisiin niin paljon kuin Tepan omistaja, joka sanoi, että vie kottiis ja ilmotat sitten pidätkö. Ja toi vielä pihaan!

Muut hevoset on tullut vaan ostettua joko kuvan perusteella tai kertakokeilulla. Tai vahingossa. Toki täytyy sanoa, että tuuria on useimmissa kaupoissa ollut, mutta vihdoin olen ymmärtänyt että jollei hevosesta tule "sitä fiilistä" ensinäkemällä, niin ei sitä tule välttämättä myöhemminkään.

Mä olen tässä ajan myötä kehittänyt tietyt kriteerit, mitä meidän pihaan muuttavan hevosen pitää täyttää. Toisin kuin monet, mun mielestä ravitausta on pelkkää plussaa, koska yleensä ravitaustaiset hevoset täyttävät nuo mun kriteerit.

1. Hevosen pitää olla hyvä kengittää. Yhtä yksilöä kengitykseen rauhoitellessa paloi rahaa ja aikaa, ei enää kiitos.

2. Hevosen pitää olla hyvä lastata ja kuljettaa. Muutamaa hevosta koppiin nostaneena ei tätäkään enää.

3. Maasto- ja liikennevarmuus. Lissun kohdalla tein poikkeuksen, toki sekin on joskus tiellä kulkenut. Meillä on maastoja paljon, mutta säikylle hevoselle hankalia paikkoja tulee vastaan joka lenkillä.

4. Terveys. Jalat pitää olla ok, ei kesäihottumaa eikä muutakaan vaivaa.

5. Suomenhevoselle pitää sopia reki perään. Se kertoo aika paljon hevosen luonteesta ja toimivuudesta. Plus että mä rakastan rekiajelua.

6. Lisäksi hevosen pitää mielellään olla edes jonkinlaisessa kunnossa, ei tallin perällä seisonutta kunnotonta yksilöä.

Se, miten hevosten myyjät näkevät omat hevosensa, on tietysti toinen asia. Olen ostanut yhden maastovarman hevosen, joka säikkyi jopa vastaantulevaa hevosta sekä autoja. Sen maastoilu olikin sitten kuitenkin ollut pelkästään metsäpoluilla kulkemista aiemmin. Sama hevonen lakkasi olemasta hyvä lastattava sillä hetkellä kun sitä mentiin hakemaan. Se myös melkein potkaisi kengittäjää takajalalla päähän, kun hän kengitti etujalkaa. Puhumattakaan siitä, että kevään myötä ilmenevien head shaking-oireiden syyksi paljastui menneisyydestä seleenin yliannostus, joka oli tehnyt hevosesta hetkellisesti jopa ihmiselle vaarallisen käytökseltään.
Myöskin rauhallinen lässykkähevonen saattaa yllättävästi muuttua kun sille saadaan kuntoa rakennettua, tästä syystä ostan mielellään liikutuksessa olleen hevosen tai ainakin pitää olla tieto siitä millainen se on kilpakunnossa.

Olen ostanut hevosia sekä ravi- että ratsuihmisiltä ja toistaiseksi täytyy sanoa että ravipuolelta olen aina saanut sitä mitä on luvattu. Ongelmaisemmat yksilöt ovat olleet sitten ratsupuolelta. 

Männävuosina kierrettiin katsomassa useampikin hevonen kun etsittiin kaverin tyttärelle kilttiä alkeishevosta. Kaiken maailman petoja ihmiset ovat valmiita myymään vaikka selvästi selitettiin että rauhallista ratsua haetaan. Ihan huippu oli satojen kilometrien ajomatka katsomaan hapanta osaamatonta tammaa, jolla oli karmea pukinkavio ja niin vento vuohinen, että se oli hevosen seistessä normaalisti lähes vaakatasossa. Onneksi samalta reissulta löytyi sitten se kultakimpalekin.

Tässä myynti-ilmoituksia selatessa sattui silmään kivan tuntuinen ruuna, en ehtinyt soittaa siitä kun ilmoitus oli jo poistunut. No, se siitä sitten. Seuraavalla viikolla samalla myyjällä oli kaksi uutta ilmoitusta, joista toinen, ruuna jälleen, vaikutti kivalta. Kuvassa kaunis, hyvä ratsastaa, kiltti, voi ajaa. Hinta 2500€. Ilmoituksessa oli nimi, jonka googletin. Löysin toukokuulta myynti-ilmoituksen samasta hevosesta, hinta 850€, tietyissä tilanteissa erittäin haastava käsitellä. Soitin tälle myyjälle, joka kertoi hevosen olevan jo toisessa paikassa heiltä lähtönsä jälkeen. Eli tällä kauppiaalla se oli kahdessa viikossa muuttunut kivaksi harrastehevoseksi ilman ongelmia. Jepjep.

torstai 24. heinäkuuta 2014

Huh hellettä



Lämpötila alkaa näyttää jo käsittämättömiä lukemia heti aamusta, kyllä harmittaa kun en saa hevosia päivällä sisälle huilaamaan. Tänään Milla-neiti oli saanut jonkun ihme herätyksen ja soitti mulle töihin, että hän otti poninsa sisään, hoiti haavaa ja antoi päiväruoat viileässä tallissa. On sille sitten jotain mennyt perillekin äidin paasaamisesta.

Mulla on vissiin joku perhanan ilmapuntari päässä ja tämän päivän tulos oli jumalaton päänsärky jo aamupäivästä, joten en kuvitellutkaan pääseväni hevosen selkään. Pienen doupingin ja nopeiden torkkujen jälkeen laitoin Tepalle suitset päähän ja mentiin kokeilemaan josko herra tulisi lampeen mulimaan.



Hetken se empi uskaltaako laittaa kaviota veteen, mutta sitten se hiippaili mun perässä syvemmälle. Ja voi mikä riemu sitten repesikään kun se tajusi, että täähän on aivan vitsin kivaa ja ihanaa ja ennenkaikkea viileää. Molemmilla etusilla piti roiskottaa vettä uudestaan ja uudestaan ja ihan reippaasti se meni lopulta niin syvälle, että selän yli meni vesi.



Kävin myös Lissun kanssa lammessa, se on jo olevinaan niin vesipeto, että mä en meinannut pysyä perässä. Olin vielä ottanut sen pelkällä riimulla enkä meinannut saada sitä kääntymään rantaanpäin takaisin. Jouduin työntämään sitä kädellä kyljestä ja se sai hillittömän hepulin kun se ei tiennyt mikä siihen kävi veden alta kiinni. Kyllä siinä hetken aikaa vesi roiskui kun se pukitti ja poukkoili paikallaan. On se niin blondi välillä...

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Veivaamista ja hierontaa


Perjantaiaamuna lähdin Tepalla taas kärryillä, koska halusin nähdä oliko vielä vinoutta havaittavissa. Valjastaessa kaikki oli ok, häntä pysyi suorassa. Ajaessa se oli ajoittain vielä vinossa, mutta suurimman osan aikaa suorassa. 
Yksi potentiaalinen syykin tässä hevosta kyylätessä selvisi, Tepalla on vasemmassa takavuohisessa iso rupi, joka onkin keskeltä auki ja pikkukärpäset tuppaavat sinne. Sen takia Tepa lepuuttaa tuota jalkaa, koska sillä se pystyy "sulkemaan" haavan piiloon kärpäsiltä. Tiedä häntä miten kauan sillä on tuo rupi ollut. Se myöskin nyppii sitä ylös tiheään tahtiin ja huitoo ötököitä pelkästään sillä jalalla. Vetramil-voiteella loppui jalan lepuuttaminen heti. Se on auttanut myös Bocun haavaan todella hyvin, nyt siinä on rupi päällä eivätkä kärpäset pääse syömään sitäkään enää. Suosittelen!


Lissun kanssa mentiin kentällä, jälleen ihan perusasioita ja meikäläiselle harjoitusta raipan kanssa ratsastamisesta. Tosin tällä kertaa sitä ei tarvittu lainkaan. Lissu meni taas tosi mukavasti, vaikka alkoi olla jo tuskallisen kuuma ja kärpäsiä ja paarmoja aivan älyttömästi.


Vielä kun oppisi ratsastamaan niin ettei tuijota hevosen niskaa koko aikaa niin olis aika kiva. Mutta yritetään nyt selviytyä tuon piiskan kanssa ensin, ettei mene koko täti aivan sekaisin.


Lauantain ja sunnuntain olimme reissussa asuntovaunulla ja hevoset olivat mummin hellässä huomassa.

Maanantaille oli sovittu Tepalle hieroja ja herra nautti toimenpiteestä todella paljon. Hyvä ettei alahuuli valunut lattialle asti kun oltiin niin rentoa poikaa. Varsinaista jumitusta ei löytynyt, kireyttä lantion alueella ja reisissä kyllä. Eli ei mitään ihmeempää. Tepa saa muutaman päivän huilata nyt hieronnan päälle. Sovittiin, että jos Tepa jää tähän meille niin katsotaan uudemman kerran hieronnan merkeissä kun on muutama kuukausi liikutettu.

Nyt pitäisi sitten alkaa päätöksiä tekemään, että onko Tepa se mitä halutaan. Aika vahvasti kyllä näyttää siltä että on, niin kiva se on käytökseltään. Mulle tuo liikennevarmuus ja ajettavuus varsinkin reellä ovat niitä tärkeitä juttuja ja Tepahan vetää vaikka asuntovaunua pikatiellä :-)

torstai 17. heinäkuuta 2014

Voihan vinous

Tänään lähdin Tepan kanssa ajolenkille jo yhdeksän pintaan aamusta. Reippaasti se lähti pistelemään pihasta tietä pitkin, ötököitäkään ei ollut vielä kiusana mitenkään älyttömästi. Parin sadan metrin jälkeen mua alkoi hämätä kun sen oli häntä koko ajan vinossa vasemmalle. Mietin, että sehän oli samanlailla jo valjastaessa ja Tepa lepuutti koko ajan vasenta takajalkaa. Hmm.

Lenkki itsessään meni hienosti, vaikka Kirsin hepat Martti ja Milli tekivät taas temppunsa, eli ryntäävät tien reunaan tiheästä pajukosta kamalalla ryminällä. Tepa ei pelästynyt, vaan ilmoitti heti että kuka on kingi. Viime kesänähän mä satutin itseni kun ajoin Fannilla samasta kohtaa ja se pelästyi tuota kauhukaksikkoa niin, että heitti ympäri ja mä putosin kärryiltä ja jäin vielä hetkeksi jalastani kiinni ohjiin.

Romppaisen kohdalla hevoset tulivat myös tien viereen ihmettelemään tuota mölytoosaa. Hyvin Tepa kyllä kulki vaikka meteliä pitikin. Ei myöskään ollut puhettakaan mistään kaahailusta enää, ihan kahdella sormella pystyi ajelemaan.

Kotiin päästyä soitin Kaijalle, tulevat Tapsan kanssa katsomaan tuota orin selkää ja ensi viikolle pyydän hierojan käymään katsomassa myös. Mielestäni olen liikuttanut sitä sen verran varoen, että jumeja ei pitäisi syntyä vaikkei sitä olisi aikoihin liikutettu ja kuitenkin se on jonkinlaisessa käytössä ollut.

Tepan jälkeen oli Lissun vuoro, mentiin kentälle vääntämään. Taukoa on ollut viikon verran, kun se oli kolhinut etusensa laitumella ja polkenut kengänkin pois. Jalka oli jokusen päivän aika turvoksissa ja arka, joten kengittäjä kävi vasta eilen.

Pysähdykset onnistuivat heti alusta lähtien pelkillä vatsalihaksilla ja muutenkin meno oli mukavan rentoa. Tehtiin pysähdysten lisäksi voltteja sun muuta veivaamista. Ravissa meno senkuin parani ja mä olin jo ihan suupielet korvissa.
Mulla oli ekaa kertaa piiska mukana, minä onneton en oikein osaa ratsastaa piiska kädessä. On nuo aiemmat hevoset olleet sitä luokkaa, että jarrut on ollut enempi hukassa kuin kaasu.
Lissu on koko ajan saanut ravatessa ns. muulikohtauksia, eli ravista seis ja sitten muulitetaan paikallaan vaikka mitä tekisit. No, nyt kun oli tahtipuikko mukana, jäi muulittelu yhteen yritykseen. Kun huomasin, että oho, veto lakkaa, napsautin raipalla ensin ohi (kunnei vaan osaa...) ja sitten osuman ihan vaan satulahuopaan, niin jopas neiti reipastui ja jatkoi ravaamista kiltisti.

Kaija ja Tapsa kävivät illalla ja Tapsa käsitteli Tepan selkää. Mitään erikoista ei löytynyt ja olin jo päivällä seuraillut, että häntä oli suorassa. Lieneekö eilinen kova vesisade saanut paikat jumiin, mene ja tiedä. Hieroja saadaan toivottavasti ensi viikolle.

keskiviikko 16. heinäkuuta 2014

Sitten ratsaille


Käynnin kopsuttelua

Eilen sovittelin Tepalle satulaa selkään, Wintecin kaarimittari näyttää punaisen ja valkoisen väliin, joten laitoin Onnin koulusatulan ohuen huovan kanssa kyytiin. Jarruttoman ajoreissun jälkeen ajattelin laittaa kovemmat kuolaimet suuhun ja kokeilla niillä kentällä jottei sitten tule maastossa yllätyksiä. Valkkasin gägit, koska ne ovat kohottavat ja poijjaalla näkyy olevan tapana painaa päätä etujalkojen väliin.

Ravia rauhassa


Selkäännousu meni hyvin, heti kävellessä herra alkoi kiljua Lissulle ja Boculle ja kiskaisi pään alas. Kappas vaan, ilkeä tätipäs nykäisikin sen takaisin paikalleen. Pyöriteltiin voltteja ja tehtiin pysähdyksiä, jotaka menivät välillä jopa ihan hyvin. Ravissa mentiin paikoitellen ihan ok, suurimman osan aikaa voltit mentiin lapa edellä ja keskittyminen oli mitä oli.

Nnnggghhh.. nosta nosta..

Laukannostosta herralla ei ollut hajuakaan ja ajamalla kyllä sain laukat molempiin suuntiin mutta vauhti oli melkoisen vinha. Ravivarmuus huipussaan juu. Tosin laukkaa mentiin sitten kuitenkin yllättävän rauhallista tahtia ravivauhtiin verrattuna.

Laukkaa se!

Tänään meillä oli sitten sovittuna Kirsin ja Martin kanssa yhteinen maastolenkki sillä ehdolla että Tepa osaa käyttäytyä. Lenkki menikin hienosti, kyllä on kiva kun hevonen ei pelkää mitään. Meidän maastot on sellaiset, että hevoselle pelottavia paikkoja tulee tämän tästä vastaan, tämän päivän reitti oli ehkä vaikein, mentiin Kärkkäisen mansikkatilan/kettutarhan pihan läpi joka on mörköjä täynnä. Käveltiin koko lenkki, Tepa on sen luokan pikahiihtäjä että Martti (joka on siis pitkäkinttuinen lv-ruuna) joutui monta kertaa juoksemaan meidät kiinni. Kotiinpäin tullessa alkoi kiljuminen ja mörhellys, pientä ravinnylpytystä jne, mutta ei mitään tosi tuhmaa kuitenkaan. (Paitsi että mulle tuli hankautuma persiiseen siitä hytkymisestä)

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Ja kuinkas sitten kävikään



Mä olen Onnin kuoleman jälkeen selaillut hevosten myynti-ilmoituksia vailla sen kummempia ostoaikeita, isäntäkin on moneen kertaan vannottanut että mitään hevosia ei nyt ostella, reenaat tolla valkoisella ny vaan.
No, ihan vahingossa eksyin Tori.fi -sivustolle, josta pompsahti ilmoitus 9-vuotiaasta suomenhevosorista. Ristus, niinkun mä mitään oria ainakaan ostaisin. Eilen illalla se sitten tallusteli rekasta tuohon pihalle. Jotenkin meikäläisen elämä on lakannut tottelemasta minkäänlaisia suunnitelmia.

Tokihan me käytiin sitä ensin kotonansa katsomassa ja kokeilemassa. Siellä 14-vuotias tyttö haki orin tarhasta, jossa se oli kahden kaverinsa kanssa. Valjaat selkään ja ori seisoi vapaana pihalla kun laitettiin kärryt perään. Siitä vaan sitten suoraan asfalttitielle autojen sekaan ja ori toimi kuin ajatus. Hiekkatiellä käytiin vähän juoksua ajamassa ja sitten takaisin tallille. Taas valjaat pois hevonen vapaana, siinä se olla möllötti kiltisti paikallaan. Neiti hyppäsi vielä selkäänkin ja nousipa vielä seisomaankin selässä. Katselin isännän ilmettä, että jopas, sehän on ihan myyty. Lähdettiin siitä kotiinpäin ajelemaan, myyjä lupasi, että orin saa kyllä kotiin kokeiltavaksi jos haluaa. Autossa isännän ensimmäinen lause oli "Mitä sä enää mietit?"
Enhän mä paljon mitään, ainoa asia joka mietitytti, oli mielestäni hienoinen epäpuhtaus ravissa. Mutta isäntä oli sitä mieltä, että otat sen kokeelle ja katsot rauhassa kotona. Eipä siinä sitten muuta kuin soittamaan seuraavana päivänä ja hevonen tuotiin tosiaan pihaan asti.

Tienoo vaan raikaa kun herra ilmoittelee itsestään, siinä se on pelkkä sähkölanka välissä Bocun tarhaan. Bocu tietysti käy härnäämässä ja huudattamassa aidalla minkä ehtii. Ja onnistuihan se kertaalleen liipaisemaan nasakan potkun toista leukaan, kun oikein tähtäsi. Kyllä noilla poneilla vaan on omanlaisensa sisuskalut.

Tänään käytiin koeajolla täällä kotomaisemissa, pyysin naapurin isännän mukaan katsomaan sitä liikkumista. Hienosti meni valjastus ja muu, öryäminen loppuu kun sille murahtaa jotain oosnyssiinäperkele -tyyppistä. Lähdettiin sitten ajelemaan, reipas on herra kulkemaan, tarpoo aika vauhtia. Pään nyökyttely näyttikin olevan enempi ohjastuntumaa vastaan painamista, koska kun päästiin isommalle tielle ja lähdettiin hölkkäämään, niin nyökyttely loppui vaikka tie oli aika kova ja vauhti myös. Naapurin hevoset kun tulivat näkyviin, loppui orilta kuskin kuuntelu ja mentiin aika haipakkaa. Onneksi oli miesvoimaa mukana että lopulta jarrutkin löytyi. Ajeltiin Somerontien kautta kotiin, ensin tuli auto takaa ohi ja sitten iso rekka vastaan. Orilla ei ilmekään värähtänyt vaikka rekka ei himmannut vauhtiaan yhtään.

Huomenna olisi tarkoitus sitten nousta ratsaille, taidan kuitenkin pysytellä ensimmäisen kerran tuossa kentällä.

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

Väärät kuolaimet


Tänään päätin, että oli helle minkälainen hyvänsä, pitää kiivetä hevosen selkään. Kokeiltiin Lissulle uusia ruskeita releitä, ainoa muotovirhe oli ohjat, jotka olivat siis tumman- eikä vaaleanruskeat, kuten muut kamat. Suitset sopivat hyvin, tilasin cob-kokoiset koska fullit tuntuvat olevan neidille järjestään liian suuria. Laitoin niihin kuparirollerit kun Lissu jää mielellään kuolaimeen kiinni ja pureksii sitä.

Lissun toisissa suitsissa on ollut kolmipalat, joilla se on kulkenut tosi kivasti, tuntuma pysyy tasaisena eikä se nypi päätään. Nyt olikin ihan toinen ääni kellossa, tamma kulki turpa taivaissa ja repi päätään. Välillä sain sen rauhoittumaan hyvin pieniksi pätkiksi, ravatessa en oikeastaan ollenkaan. Tuntumaa ei saanut pidettyä yhtään, joko tamma kaahasi eteenpäin turpa ylhäällä tai sitten pysähtyi kuin seinään.


Kauaa en viitsinyt tällä helteellä tammaa kiusata, vaan menimme talliin ottamaan satulan pois, kuvaajana toiminut Milla haki poninsa ja menimme lampeen luttaamaan. Lissusta on tulossa melkoinen vesipeto, se polskii vuorotellen kummallakin etusella niin että vesi vaan roiskuu. Hivutin sitä pikkuhiljaa eteenpäin ja syvemmälle, se kyllä kävelee kiltisti, muttei oikein tajua lähteä uimaan. Turpakin jää veden alle, vesiraja silmien alapuolella se puhaltaa kuplia muttei tajua nostaa turpaa pinnalle. Voikohan hevonen hukkua? Ja mistä verkkokaupasta saa hevoskokoisia kellukkeita?
Saattaa toki olla, että se olisi siitä ponkaissut uimasille jos olisin vienyt sitä eteenpäin, mutta olen itse niin huono uimari, että sitten olisi pitänyt mulla olla kellukkeet. Onnin kanssa olen uinut aiempina kesinä, mutta se marssikin veteen ja lähti uimaan sen kummempia ihmettelemättä. Mä vaan kelluin sen selän yläpuolella ja pitelin harjasta kiinni.

Jesarilla voi paikata mitä vaan,
vaikka ponin.

Boculla on ollut ikävä haava kyynärpäässä jo jokusen päivän, hevoset ovat sen takia olleet kotipihassa pari yötä. Kärpäset tuppaavat syömään haavaa vaikka siihen laittaisi mitä tököttiä. Ei auta tervalaastari eikä aluspray. Lopulta otimme järeämmät keinot käyttöön, tee-se-itse-hevoslaastari pysyi yllättävän hyvin jopa yön yli ja haava oli saanut kuivahtaa rauhassa.


sunnuntai 6. heinäkuuta 2014

Hellettä piisaa

Tänään oli kuuma päivä, aurinko porotti pilvettömältä taivaalta. Tein puutarhahommia ja katselin kun Lissu tylsistyi tarhassa, se käveli portille, käveli katokseen, jossa Bocu chillaili ja sitten se käveli taas takaisin portille. Aina kun se näki minut kottikärryjeni kanssa, se hörisi ja kuikuili perään. Kun lopulta sain ruusupuskat siirrettyä, hain Lissun ja menimme lampeen lutimaan.


Mummi, joka toimi kuvaajana, oli ottanut pienen videonpätkänkin:




lauantai 5. heinäkuuta 2014

Rokotuksia ja turhia (?) murheita


Keskiviikkona tuli eläinlääkäri rokottamaan hevoset. Bocu sai pelkän tetanus-rokotteen ja Lissulla aloitettiin koko hevosinfluenssarokotusohjelma alusta. Viime kerrasta oli niin pitkä aika, että ratsastuskisoissa ei moista hyväksytä. Eikä hyväksytä sitäkään, vaikka olisi ravisääntöjen mukaan rokotettu säännöllisesti. Niuhoa meininkiä mutta minkäs teet. Matkaratsastuskisoissa yleensä on alue- ja kansallisiakin luokkia joka kisoissa, niin rokotussäännöt menevät sitten niiden mukaan.

Lissu sai siis nyt ensimmäisen rokotuksen, seuraava pitää antaa 21-92 vuorokauden kuluessa ja sitä seuraava puolen vuoden sisällä. Ja siitä eteenpäin sitten vuosittain. Ravisäännöissä ei muistaakseni tuota puolen vuoden päästä annettavaa tehostetta ole ja siksi ei ratsuväelle kelpaa mokomat tautipesät.

Lissulle tehtiin myös vakuutustarkastus, kunnossa oli koko kopu. Siirrän nyt vakuutukset OP-Pohjolaan, koska jouduin laittamaan Tapiolaan (jonka uskollinen asiakas olen ollut vuodesta 2005 ainakin) kaksi tarjouspyyntöä ennen kuin sain vastauksen, että eivät oikeastaan enää tee pelkkiä hevosvakuutuksia. Eli haluavat myös meidän kotivakuutuksen sinne. Juu ei. If:iltä taas saa kyllä vakuutuksen, mutta siinä ei ole vastuuvakuutusta. Senkin saa jos ottaa kotivakuutuksen heiltä. No juu ei. Pohjolan sivuilla oli kätevä verkkokauppa, josta vakuutuksen voi säätää haluamakseen ja tilata samantein. Mikä sen helpompaa. Sain vielä jotain alennuksiakin, kun ollaan Osuuspankin kanssa naimisissa vielä pitkään asuntolainan kanssa ja saadaan siitä syystä bonuksia, jolla voi maksaa näitä vakuutuksia. Kätevää, vai mitä?

Perjantaina tuli sitten kengittäjä. Olin viime viikolla havahtunut siihen, että Bocuhan on kengitetty viimeksi jo ajat sitten, Lissu jokusen viikon myöhemmin. Kaikki sählinki töissä, Onnin kuolema ja muu yleinen sohlaus oli tehnyt sen, että olin unohtanut koko asian.

Lissu käyttäytyi yhtä hyvin kuin ensimmäiselläkin kerralla. Kaviot ovat päässeet kannattomiksi, joten niitä korjaillaan pikkuhiljaa.
Bocu oli yllättävän hankala etupäästään, hyppi pystyyn useamman kerran ja oli hankala. Ajattelin, että nyt ei kyllä ole kaikki kunnossa ja kokeilin kavioita, jotka tuntuivat lämpimiltä. Kengittäjä oli sitä mieltä, että eivät ole mitenkään erikoisen lämpimät, mutta silti. 
Koko illan mylläsin sitten googlessa kaviokuumeen oireita ja välillä hyppäsin talliin ponia tutkimaan niin että sen reppanan meinasi palaa käämit meikäläiseen totaalisesti.

Tänään aamulla kiikutin ponin taas talliin, hoidin sen laitumella saamaa pientä haavaa ja mittailin kuumetta (ei ollut), mittasin sykettä (40, olisi kannattanut vissiin mitata ensin ja sitten vasta suihkia haavasparyta) ja roikuin niissä kavioissa. Lämpimät olivat edelleen, pulssi kyllä löytyi heikkona etujaloista. Samoiten se kääntyi ihan normaalisti ja käveli normaalisti (varsinkin tarhassa mua karkuun kun piti vielä yksi juttu tarkistaa...) Mutta silti.

Päivällä kun alkoi olla melko kuuma, Milla meni Bocun kanssa lampeen viilentelemään ja laitettiin sitten hevoset talliin huilaamaan kuumimman ajan yli. Ne alkoivatkin heti torkkumaan nauttien viileästä tallista ilman kärpäslaumaa. 

Illemmalla kun iskä oli pois kotoa, otimme Millan kanssa molemmat hepat ja menimme lampeen loiskimaan. En tiedä onko Lissu koskaan käynyt uimassa tai kahlaamassa, mutta empimättä se marssi veteen Bocun perässä.