sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Hyvältä näyttää ja tuntuu.


Tänään lähdin ratsastamaan jo aamupäivällä kun hevoset olivat saaneet syötyä. Sadetta oli luvattu koko iltapäiväksi, tosin sitä ei sitten koskaan tullutkaan. Milla lähti kaveriksi jotta saisin edes jonkinlaisia kuvia blogin täytteeksi.

Eilen selkäännousu meni hyvin avustajan kanssa, hieman mietitytti kyytiin kapuaminen ihan yksikseen mutta hyvinhän se sujui. Tosin heti kun takapuoli osuu satulaan, Lissu starttaa liikkeelle. Alamme käyttää K.Kyrklundin metodia ratsastaja selkään - namia suuhun tästedes. Itseasiassa olin jo varustautunut leipäpalalla jonka tarjoilin hölmistyneelle tammalle joka ei ymmärtänyt että mitä tässä nyt vielä jarrutellaan kun kerran eukko on jo kyydissä ja kaikki hyvin.

Kokolailla samoja tehtäviä tehtiin kun eilenkin, pysähdykset sujui jo erittäin mallikkaasti pelkillä vatsalihaksilla ja ympyrällä ravaaminen oli tasaisempaa kuin eilen. Ympäristö ei kiinnostanut enää ollenkaan tänään eli kaikki möröt on ilmeisesti oman tontin osalta tarkasteltu.

Lopuksi Milla kipusi selkään ja käveltiin loppukäynnit taluttaen. Käytiin vielä porukalla kävelemässä metsälenkki.


Seuraavaksi oli sitten Onnin ja Bocun vuoro. Ruunat talliin ja harjat heilumaan. Bocun irtokarvoista olisi helposti kutonut villasukat eikä poni näyttänyt yhtään sen siistimmältä kuin aloittaessa. Onni alkaa olla jo hitusen kesäisemmän näköinen. 
Onni oli taas yhtä innoskas lähtemään töihin kuten aina:






Poikien kanssa pyörittiin kentällä jonkin aikaa ja käytiin kävelemässä pieni maastolenkki. Lissu kiljui kuin syötävä koko lenkin ajan tarhassa, mutta pysyi kuitenkin aitojen sisäpuolella.


lauantai 3. toukokuuta 2014

Ensimmäinen ratsastus.


Tänään olin töissä kahteen asti, joten ratsasteluun jäi aikaa runsaasti. Jopa syömisen ja pikkuruisten päikkäreiden jälkeen. Ilma oli ollut kummallinen koko päivän, aurinkoa ja räntää vuoron perään. Aurinko oli kuitenkin voitolla iltaa kohden, joten emmäviittikusataa -tekosyykin jäi käyttämättä.

Eli ei muuta kuin tamma talliin ja harjaamaan. Note to self: Tästä eteenpäin jonkin muun värisiä kuin mustia fleecevaatteita karvanlähtöaikaan.
Onnin satulassa oli kaarimittarin mukaan sopivan levyinen kaari paikallaan, joten laitoin sen Lissulle, mutta hiukan liian leveältä vaikutti. Pitänee perehtyä asiaan paremmin huomenna kun on aikaa.
Satulointi sujui hyvin, ei mitään tammamaisia kiukutteluja edes satulavyön kiristyksen kanssa joita olin odottanut.

Talutin neidin kentälle, käytiin vielä varmuuden vuoksi katsomassa lana, esteet ja muut romut jotka kiinnostivat yhtä vähän kuin edelliselläkin kerralla. Pyysin isännän pitämään kiinni kun kiipesin selkään, satula killui kuitenkin reippaasti korkeammalla kuin useammallakaan edellisellä hevosellani. Sinne kuitenkin sain itseni hilattua, tosin tyylipisteet miinuksen puolella.

Tein ensin käynnissä pysähdyksiä, joista arvon yksilö ei alkuun tajunnut tirin taria, mutta yllättävän nopeasti pysähdykset alkoivat tulla vain vatsalihaksia kiristämällä. Suoraan kulkeminen oli melko vaikeaa, ympyrälle taipuminen sujui kuitenkin paremmin. Voltteja siinä sitten pyöriteltiin käynnissä kunnes tuli ensimmäinen järkytys: tuuli puhalsi lammen veteen hassua kuviota joten sille piti pöristä ja hiippailla poikittain kentän keskelle. Ja sitten se jo unohtuikin.
Ravia tehtiin suurella ympyrällä, vauhdin säätö oli ensin aivan metsässä, joko rynnättiin eteenpäin tai sitten tökättiin käyntiin. Sitkeästi jatkettiin hyräillen Putte Possun nimipäivää ja  meno alkoi tuntua tasaisemmalta. Muutaman hyvin jatkuneen ympyrän jälkeen ajattelin että on hyvä lopettaa mukavaan fiilikseen joten tulin alas selästä ja käytiin sitten taluttaen kävelemään pieni metsälenkki.

Onnin ratsastin heti perään, sille kokeilin matokuolainta joka on roikkunut odottamassa jo jonkin aikaa. Onni jää mielellään kuolaimeen kiinni ja totta, matokuolaimella se ei sitä saanut tehtyä. Ohjastuntuma oli helpompi pitää tasaisena, mutta jarrut olivat yhtä huonot kuin aina. Pitänee kuitenkin kokeilla vielä jokunen kerta ennekuin hylkää kokonaan. 

Nyt voi huokaista ainakin hiukan, tamma tuntuu mukavan kehityskelpoiselta ja tästä on hyvä jatkaa. Koeaikaa on vielä viikko jäljellä ja maastoilu pitää kokeilla kunhan saan kaverin reissuun mukaan. Mutta tuskinpa siitä raaskii luopua, on se niin kivan oloinen.

torstai 1. toukokuuta 2014

Tästä se lähtee.

Siinä sitä nyt ollaan, meikäläisen neljänkympin 
kriisi se siinä pällistelee uutta kotiaan.


Aamulla startattiin Kaijan kanssa kohti Kärkölää lumituiskussa joka muuttui räntäsateeksi. Mitä loistavin vapunpäivän ilma, sori vaan vappumarssijat ja Ypäjän paikallisravien osallistujat. 

Perille oli helppo löytää ensinnäkin siksi että lainasin isännän navigaattoria ja toisekseen siksi, että 90% reitistä oli 54-tietä ja sen jälkeen ehkä kolme risteystä muutaman kilometrin matkalla ja oltiin perillä. Hyvä tuuri jatkui vielä perilläkin, piha oli iso joten kukaan ei huomannut että mä en osaa peruuttaa koppi perässä oikeastaan ollenkaan.

Tamma oli tallissa valmiina odottamassa, joten ei muuta kuin paperit kuntoon, rahat kouraan ja lastaamaan. Ylläpitäjä-Tanja talutti hevosen koppiin sen kummempia ihmettelemättä eli myyntipuheen hyvä lastata -osuus tuli todistettua oikeaksi.
Lähdimme ajelemaan omia jälkiämme takaisinpäin ja huomasimme, että suoralla tiellä kopista ei kuulu pihaustakaan, mutta risteyksissä (en kaahannu!) arvon yksilö sotkeutuu kinttuihinsa niin että koppi pomppii oikein kunnolla kunnes meno suoristuu. Hyvä ratkaisu ottaa kuljetussuojat mukaan.

Perille kuitenkin päästiin jouhevasti ja tamma kopista talliin tervehtimään Onnia ja Bocua. Pojat näyttivät lievästi järkyttyneiltä värivalintani edessä mutta tamma kävi tyynesti nyppimään vanhoja heinänrippeitä karsinasta. Kävin itsekin syömässä ja laitoin sitten hevoset tarhoihin. Felisa, jota tästedes Lissuksi kutsuttaman, tarkasteli tarhaansa ja olisi seurustellut Onnin kanssa aidan yli, mutta sori, päiväheinät oli laitettu valmiiksi niin naiset jää armottomasti kakkoseksi siinä kohtaa. Bocun kanssa onnistui nenäkkäin haistelu ja luimistelu, mutta niin vaan heinäkasa veti poninkin puoleensa ja Lissu sai tutustua ympäristöönsä ihan keskenään.

Jokusen tunnin rauhallisen tarhailun jälkeen saapui kengittäjä, Lissulta kun uupui toinen etukenkä. Sen verran vanhassa kengässä tamma oli muutenkin, että kengitettiin ympäri samantein. Myyntipuheen hyvä kengittää -osuus oli myöskin täten oikeaksi todistettu.
Kengityksen jälkeen mitattiin Wintecin kaarimitalla tulevan satulan leveyttä ja kappas, leveys saakin olla sama kuin Onnilla. Lopuksi käytiin vielä kentällä kävelemässä ja hiukan harjoittelemassa että saako ihmistä päin kävellä. Oppi meni nopeasti perille, haisteltiin ja kolisteltiin lana, estetolpat ja muu roina kentän laidalla.

Kaiken kaikkiaan hyvältä vaikuttaa ensimmäisen päivän jälkeen. Jospa huomenna ehtisi kiivetä selkään, saa nähdä miten eukon käy.