torstai 19. huhtikuuta 2018

Matkaratsastuskilpailu pähkinänkuoressa

Olin pitkästä aikaa Minnan mukana pitämässä starttikurssia ja tälläkin kertaa mukana oli monta osallistujaa jotka kertoivat etteivät tiedä matkaratsastuksesta mitään.
Yleisimmät vikaan menneet luulot ovat kiitolaukkakilpailu / vaellus / maastoratsastus. Laukkaa? No, osittain juu. Pakko ei ole laukata lainkaan, reippaalla ravilla pärjää ainakin lyhyillä matkoilla. Vaellus? Matkan pituus samaa luokkaa, vauhti täysin eri. Maastoratsastus? Jep, maastossa mennään, mutta pääosin tietä pitkin jo vauhdinkin takia.

Yksinkertaisimmillaan näin:
1-tasolla ja 2-tason lyhimmässä luokassa koko reitti suoritetaan kerralla ja hevostarkastus on ennen lähtöä sekä maaliintulon jälkeen. Hyväksytty tarkastus vaaditaan lähtölupaan sekä tuloksen saamiseen. Eli ei lainkaan vaikeaa :)


Monimutkaisimmillaan näin: 
Pidemmät luokat pätkitäänkin sitten pienempiin osiin, joiden välissä on aina hevostarkastus sekä pakollinen tauko. Esimerkiksi 60km luokka voi olla 2 30km lenkkiä, joiden välissä on yksi tauko. Lopulta päästään alemman kuvan tilanteeseen, joka voisi olla vaikka Kuumasta, 3.1-tason luokka 4 x 22km=88km. 

Luokka voi kiertää yhtä ja samaa reittiä tai reittejä voi olla useampia, tällöin ne on merkitty erivärisillä reittimerkeillä. Reittien värit kerrotaan reittiselostuksessa, samoin kuin mahdolliset huolto- tai ajokieltoalueet sekä muuta mitä kannattaa ottaa huomioon.

keskiviikko 4. huhtikuuta 2018

Starttikurssi ja harjoituskisat Iissä

Viime viikkoina on tullut reissattua matkaratsastuksen ilosanomaa levittämässä pohjoisen suunnassa. Maaliskuun toisella viikolla pyörähdettiin ensin Myrkyssä Etelä-Pohjanmaalla 2-tason kisoissa tuomarina ja stewardina Minnan kanssa ja viime viikonloppuna tehtiin tähän mennessä pisin reissu Ylirannan Ratsutilalle Yli-Iihin.

Tauolle tulossa. (Kuvaaja Minna Oksanen)
Ajelin jo perjantai-iltana Minnan luo Sauvoon, josta starttasimme kohti Turun lentokenttää klo 4:15 lauantaiaamuna. Lento Helsinkiin lähti 6:15 ja Helsingistä lennähdimme Ouluun 8:55 lennolla. Oulussa meitä oli vastassa Anu ja Maria jotka kiikuttivat meidät Ylirannan Ratsutilalle jossa meille oli varattu myös majoitus. 
Starttikurssille osallistui 11 henkilöä, Minna paahtoi nelisen tuntia tiukkaa asiaa ja vastaili esityksen edetessä nousseisiin kysymyksiin. Kurssin jälkeen katsottiin vielä kisakeskuksen järjestelyt kuntoon ja lämmitettiin sauna.
Sunnuntain harjoituskisaan oli ilmoittautunut kuusi ratsukkoa, yksi 14km luokkaan ja 5 28km luokkaan. Yhden osallistujan hevonen oli päättänyt olla nousematta kuljetusvälineeseensä, joten lopullinen lähtijämäärä oli 5.

Palkintojenjako. (Kuva: Minna Oksanen)
28 km luokassa ratsastettiin 14km reitti kahteen kertaan ja välissä oli 20 minuutin tauko. Näin saatiin harjoiteltua myös tauolla toimimista. Keli oli mitä parhain, aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja pakkasta oli muutama aste. Reittien pohjat olivat mitä parasta vasta aurattua lumipolannetta joten kaikki ratsukot suoriutuivat tehtävästään hienosti. Innostusta lajiin oli selvästi nähtävissä ja seuraavia kisoja siellä jotkut jo suunnittelivatkin.

Kisan jälkeen olikin aika pakata laukut ja hurauttaa lentokentälle. Kahdella lennolla takaisin Turkuun, Sauvoon ja lopulta Jokioisiin. Luojan kiitos tuli otettua kaksi lomapäivää alkuviikkoon.

tiistai 20. maaliskuuta 2018

Kisapäivän aikataulutus

Kilpailupäivän sujuvuuden kannalta aikataulutus on pirun tärkeä asia. Miten saada päivä läpi niin, ettei hevostarkastukseen muodostu pitkää jonoa? 
Noh, kristallipalloa kun ei kisajärjestäjän varusteista löydy niin pitää vaan koittaa arvioida miten paljon aikaa tarvitaan lähtöjen väliin ja missä järjestyksessä luokat kannattaa järjestää.
Perinteisin tapa on laittaa luokat starttaamaan numerojärjestyksessä tunnin tai puolentunnin välein. Johonkin väliin voi jättää enemmän aikaa tai sitten laittaa lyhyemmän luokan keskelle päivää. Jossain ulkomailla lähtevät kuulemma liki samaan aikaan ja putkahtelevat sitten luokkien pituuden mukaan maaliin. 

Tältä näyttäisi jos kaikki luokat lähtisivät yhtä aikaa

Tulevaan Laitilan kisaan laitoin 80km luokan starttaamaan klo 9:00 ja 70km luokan klo 9:30. Sitten starttaa 1-tason 20km luokka klo 10:00 ja se on maalissa ja palkittu toivottavasti ennen kuin seuraavat luokat tulevat tauolle tai maaliin.
50km luokka starttaa klo 11:00 ja 30km luokka klo 11:30. 30km luokka ehtii maaliin ennenkuin 50km luokka saa tulla ja todennäköisesti 50km luokka on tullut maaliin ennenkuin 70km luokka on maalissa.
Tässä ensimmäinen versio jossa lähdöt olisivat tunnin välein ja lyhyt luokka pidempien välissä.
 Arvioidut tauolletuloajat taas pitää arvioida ihan perstuntumalla, yleensä nopeusluokassa painellaan reippaasti ja 30km matkaan ei paria tuntia enempää välttämättä käytetä. Lyhyet luokat tulevat yleensä maaliin melko liki ensimmäistä sallittua maaliintuloaikaa.

Kun ilmoittautuminen on päättynyt ja lähtölistat nähtävillä voi vielä arvioida millaista vauhtia mikäkin ratsukko yleensä menee, onko mukana kylmäverisiä tai poneja.

Lopputulema on sitten jotain sinnepäin.

maanantai 12. maaliskuuta 2018

Diagnoosi: Fibromyalgia

2 vuoden kärvistelyn ja tutkimisen jälkeen työterveyslääkärini sai puristettua diagnoosin. Kaiken kurjuuden aiheuttaja on fibromyalgia, jota aiemmin on kutsuttu pehmytkudosreumaksi.
Reumaliitto kertoo sairaudesta näin:
Fibro tarkoittaa sidekudosta ja myalgia kipua lihaksissa. Fibromyalgia aiheuttaa kipua lihaksissa ja sidekudoksissa. Tuki- ja liikuntaelimistön kipujen ohella potilaat kärsivät lepoa antamattomasta yöunesta ja heti heräämisestä alkavasta uupumuksesta. Lisäksi heillä on erilaisia psyykkisen ja neurologisen tyyppisiä oireita. Oireiden kuva ei ole yhteneväinen. Sen vuoksi usein puhutaan oireyhtymästä.
Fibromyalgian tärkein oire on kehon eri osissa tuntuva lähes jatkuva kipu, johon vaikuttavat erilaiset ulkoiset tekijät. Potilaat kuvaavat kipua kolottavana, jäytävänä, polttavana, kirvelevänä tai viiltävänä. Kipua pahentavat kylmä, kostea ja vetoinen ympäristö sekä psyykkinen stressi. Saunassa kipu lievittyy, mutta saunan jälkeen kivut pahenevat (saunakrapula).
Fibromyalgiaa sairastavilla väsymys, uupumus ja voimattomuus, turvotuksen ja puutumisen tunne ovat myös yleisiä. Tuki- ja liikuntaelimistön kipujen lisäksi heillä voi olla päänsärkyä, kuukautis-, maha- ja virtsaelinkipuja. Monet potilaat kokevat niveltensä turpoavan, vaikka lääkäri ei tällaista havaitsisikaan.
Sairastuneet uupuvat ja väsyvät nopeasti henkisessä paineessa. Lähes kaikki potilaat kertovat kärsivänsä lepoa antamattomasta unesta.
Lääkitystä tähän ei oikeastaan ole, itselläni aloitettiin Venlafaksin joka parantaa unta ja nostaa kipukynnystä. Lääkäri kertoi että lääkkeessä on alkuun sivuoireita jotka vähenevät ajan myötä ja voi pojat mutta kyllä niitä sitten olikin.
Lääkitys aloitettiin ensin puolikkaalla annostuksella ja talvilomaviikko menikin sohvalla istuskellessa ja hammasta purressa ettei oksennus tupsahda syliin. Sunnuntai oli jo hyvän tuntuinen päivä ja sitten annos jo tuplattiinkin ja taas voitiin pahoin. Lääkepakkauksesta löytynyt sivuoirelista oli metrin pituinen ja vaikka onneksi sieltä sain vain valikoituja oireita, oli niissäkin kestämistä. Melko jännää oli esim. yhtäkkinen verenvuoto ikenistä, päänsärkykin kesti 3 päivää, yhtäkkiä pissalla käydessä sai aikaiseksi pienen lirun ja toki olotila oli puolet päivästä kuin reippaassa humalassa. 

Vielä kuulemma pitää selvittää miksi varastorauta-arvo oli edelleen noussut kesästä. Naisilla viitearvon yläraja on 150, kun viimeisessä verikokeessa se oli 175. 

Nyt kun lääkitystä on jatkunut kolmatta viikkoa, alkaa olo olla taas ihmismäinen ja pää toimii jollain tavalla. Positiivinen ylllätys oli myöskin se, että kun sain perjantaina migreenin vahvan aura-oireen, ei särky alkanutkaan ollenkaan. Jos lääkitys teki tämän, niin olen todella tyytyväinen.
 

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Eläinlääkäreiden ja toimihenkilöiden koulutuspäivä Ypäjällä




Tälle lauantaille olikin tarjolla erityisen mukavaa ohjelmaa kun suuntasimme Kaijan kanssa aamusta Ypäjälle koulutuspäivään. Kouluttajana oli Ruotsin matakaratsatusmaajoukkueen eläinlääkäri, FEI Vet 4* Official Endurance Veterinarian Mia Svensson.

Ensin käytiin läpi hevosen fysiologiaa ja mitä hevoselle tapahtuu rasituksen lisääntyessä, mm. miten syntyy lämpöhalvaus, miten metaboliset muutokset etenevät ja miten näitä vältetään/vähennetään/hoidetaan. 
Hevosessa on nestettä 0,55-0,77l/kg ja tästä määrästä hukkuu rasituksessa jopa 15l/h. Ensimmäiset 2 tuntia neste otetaan solujen ulkopuolelta, tämän jälkeen solujen sisäpuolelta, joka taas johtaa veren määrän vähenemiseen. Tämä taas johtaa siihen, että pintaverenkierto vähenee, jolloin lämmön poistuminen vähenee. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen ja huolellisella viilennyksellä ja juottamisella vähennetään tuota oravanpyörää. Järkeenkäypää, eikö totta? 

Luennossa käytiin läpi myös hevostarkastus ja mitä tulee ottaa huomioon, milloin metaboliset muutokset ovat niin pitkällä että hevonen pitää hylätä ja missä vaiheessa tarvitaan eläinlääkärin hoitoa. Myös juoksutuksia katsottiin videolta ja arvioitiin liikettä.

Lounasta syötiin ravintola Ratsumestarissa ja hyvää olikin!


Lounaan jälkeen ajettiin Haimi-hallille, jonne saimme kaksi pitkähermoista suomenhvostammaa demohevosiksi. Näiden kanssa harjoiteltiin hevostarkastusta ja miten sen saa tehtyä hyvässä järjestyksessä aikaa säästäen.  

Kaiken kaikkiaan mukava päivä, vaikka luento olikin tarkoitettu pääasiassa eläinlääkäreille, se oli hienosti suunniteltu niin että myös me toimihenkilöt pysyimme kärryillä mistä puhutaan.

torstai 18. tammikuuta 2018

Pitkästä aikaa kentällä




Otin itseäni niskasta kiinni ja ratsastelin Hilimalla pitkästä aikaa kentällä. Pohja ei ollut kovinkaan hyvä, epätasaiselle pohjalle tuli lumi päälle ja sitäkin aika vähän. Jäätä ei onneksi ole, peräpää kentästä jopa hiekalla joka on osittain jopa irtonaista.

Ihmeitä ei siis saanut tehtyä, mutta pääosin käynnissä herkistelyä pysähdyksillä sekä taivuttelua. Ravia keskiympyrällä, sen mitä siinä nyt pystyi. 

Ratsastajalta vaan loppui ikävä kyllä virta jo reilun puolen tunnin jälkeen, lihakset olivat aivan loppu. Pitäisi taas jaksaa mennä lääkäriin, mutta ajattelin josko vielä vähän sinnittelisi noiden sydänlääkkeiden kanssa jotta edellisiin kokeisiin tulisi selvä väli.

Hetkellistä reipastumista lukuunottamatta hepat ovat liikkuneet vain metsäpoluilla pari kertaa viikossa. Hyväähän se kiipeily tekee, mutta ei sitä oikein treenaamiseksi voi kutsua.

Tämä onkin ensimmäinen vuosi aikoihin kun havahduin etten ole kisakalenteria ajatellutkaan sillä silmällä että ottaisin osaa muuten kuin toimihenkilönä. Toki riittäähän sitä tekemistä niinkin, hevoset tuskin kisaamista kaipaavat. Kisakalenteri näyttää kyllä mukavan täydeltä, seurat ovat aktivoituneet kivasti järjestämään kisoja.

Vuosi on siinäkin suhteessa erikoinen, että tulin valituksi seuran puheenjohtajaksi, joten silläkin saralla kyllä aktiviteettia riittää. Aloitusvuodeksi osui kyllä onneksi helppo vuosi kisamielessä, mutta taas sääntömuutosten ja muun säätämisen vuoksi riittää kyllä stressattavaakin.

Seuran kisavuosi alkaa vasta huhtikuulta, mutta sitä ennen käymme Minnan kanssa Oulun seutuvilla pitämässä starttikurssia sekä harjoituskisoja maaliskuussa, helmikuussa on jo ensimmäinen starttikurssi Lounais-Suomessa.

Lajikomitea on myös vaihtumassa, ensi maanantaina on SRL:n hallituksen kokous jossa uusi komitea vahvistetaan. Ehdokkaita on ollut mukavasti ihan uusia ja kuitenkin lajin parissa aktiivisesti toimivia osaajia. Itselläni on vahva usko että vihdoinkin alkavat asiat luistaa myös sillä saralla, toivotaan etten pety kovin paljoa.  

tiistai 28. marraskuuta 2017

Lajiseminaari 2017

Tänä vuonna en päässyt SRL:n Urheilufoorumiin koko päiväksi vaan ajelimme Kaijan kanssa paikalle vasta lajiseminaariin. Näin oli tehnyt myös valtaosa muista seuran paikalle tulleista jäsenistä.

Seminaari alkoi Eamon McLaughlinin, kilpahevosiin erikoistuneen irlantilaisen eläinlääkärin kenttä- matka- ja valjakkohevosille suunnatulla esityksellä "Veterinary care before and during season". Esitys oli oikein hyvä ja antoi näkökulmaa hevosen hyvinvointiin eläinlääkärin näkökulmasta.


Eero Simojoki kävi esittelemässä tänä vuonna alkunsa saanutta Ypäjän valmennuskeskusta, missä mennään nyt ja mihin suuntaan ollaan menossa. Eipä ainakaan tässä vaiheessa sen suurempia suunnitelmia ole pienten lajien osalle, muuta kuin että alueella voidaan järjestää koulutuksia, leirejä yms.

Nämä esitykset kuuntelimme yhdessä kenttä- ja valjakkoporukan kanssa, tämän jälkeen siirryimme matkaratsastukselle varattuun tilaan, jossa komitea oli jo viritellyt laitteet käyntiin.

Ensin Kaija Borup piti esityksen ratsastuksen etiikasta ja moraalista. Mielenkiintoisia ajatuksia tämän hetken tilanteesta verrattuna entiseen ja pohdintaa tulevasta. Maailma muuttuu ja mekin sen mukana, enenevässä määrin aletaan kiinnittää huomiota lajin eettisyyteen.

Itselle kiinnostavin osuus oli tulevat sääntömuutokset, jotka käytiin läpi melko rivakkaan tahtiin. Ei mitään mullistavaa uutta, joitain parannuksia ja sitten paljon tyhjänpäiväisyyksiä. Jatkossa hevostarkastuksessa juoksutusta voi koittaa kolme kertaa, tämä on mielestäni melko reilu määrä entisen yhden yrityksen sijaan. Aika näyttää tuleeko tästä ajallisesti ongelmaa hevostarkastuksessa. 
Hevosen kanssa voi tarkastukseen tulla nyt kolme henkilöä entisen kahden sijaan, lieneekö tällä sen suurempaa merkitystä muuta kuin että on ilmeisesti yhteneväinen FEI-sääntöjen kanssa.

Myös ihanneaikaluokkien pisteytys muuttuu, pikaisesti analysoimalla paljon huonommaksi. Jos vanha pisteytys korosti hevosen palautumisajan tärkeyttä, niin uuden pisteytyksen mukaan voit ratsastaa kovempaa ja antaa hevosen huilata sallitun 30min ja tulla tarkastukseen sitten vasta. Ja se, että hevosen syke vaikuttaa pisteisiin, ihmettelen kovasti mikä järki siinä on koska eri hevosilla voi olla hyvinkin paljon eroa leposykkeessä.
Eli uusi pisteytys:((km-aika x 2) -luokan miniminopeus)x 100 jaettuna hevosen sykkeellä.

Itse olisin toivonut että pisteet olisivat menneet km-aika x 2 + palautumisajan nykypisteytys. Eli olisi helpotettu kanslian hommaa jättämällä kuivumisesta ja liikkeistä annetut pisteet pois.
Vanha tapa opetti jo matalissa luokissa suunnittelemaan lenkin ratsastamisen niin, että pääsee heti maaliin/tauolle tultuaan tarkastukseen ja pakolliselle tauolle. Tähän pitäisi kuitenkin pyrkiä pidemmissä luokissa ja varsinkin nopeusluokissa. En ymmärrä miten uusi pisteytys siihen opettaa kun palautumisajalla ei ole merkitystä. Noh, ehkä käytäntö sitten näyttää millaisia suorituksia jatkossa tulee näkymään.

Hevosten kilpailukirjat tulevat myös poistumaan ja jatkossa TPJ:n tehtävä on etukäteen tarkistaa kilpailijoiden osallistumisoikeudet kipasta.  

Hevostarkastusten ohjeistus on myös muuttunut monilta osin ja arviointikohta laskimon täyttymisasteesta on poistunut.

Samoin polemiikkia aiheuttanut ruusukkeiden jakaminen on nyt kirjattu tarkemmin. Meidän seurassa on haluttu antaa ruusuke jokaiselle hyväksytylle ja pisteytystä käytettäessä sijoittuneiden osalta ruusukkeiden väri on määräytynyt sijoituksen mukaan.
Tämä on korvennut joitain henkilöitä niin paljon, että jatkossa pisteytetyssä ihanneaikaluokassa hyväksytyn tuloksen saaneet jäävät siltä osin tyhjin käsin. Sentään kunniakirjoja saa vielä jakaa kaikille :)
Henkilökohtaisesti en ymmärrä miten joltain voi olla pois se, että toinen on ratsastanut tuntikausia kestävän suorituksen ja saanut hyväksytyn tuloksen ja siitä ruusukkeen. Olisin ennemmin sitten tehnyt vaikka niin, että kaikki saavat punavalkoiset ruusukkeet ja esinepalkinnot jaetaan sijoitusten mukaan.

Tilaisuudessa palkittiin myös SM-voittaja Sara Töppärä, sekä pari eniten kilometrejä kerännyttä. Tänä vuonna kilometrit piti ilmoittaa itse ja ilmeisesti käytäntö ei ollut hyvä koska suurimman osan kilometrit puuttuivat. Myöskään aiemmin jaettuja tulokas- tai kannustuspalkintoja ei jaettu.