sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Eläinlääkäreiden ja toimihenkilöiden koulutuspäivä Ypäjällä




Tälle lauantaille olikin tarjolla erityisen mukavaa ohjelmaa kun suuntasimme Kaijan kanssa aamusta Ypäjälle koulutuspäivään. Kouluttajana oli Ruotsin matakaratsatusmaajoukkueen eläinlääkäri, FEI Vet 4* Official Endurance Veterinarian Mia Svensson.

Ensin käytiin läpi hevosen fysiologiaa ja mitä hevoselle tapahtuu rasituksen lisääntyessä, mm. miten syntyy lämpöhalvaus, miten metaboliset muutokset etenevät ja miten näitä vältetään/vähennetään/hoidetaan. 
Hevosessa on nestettä 0,55-0,77l/kg ja tästä määrästä hukkuu rasituksessa jopa 15l/h. Ensimmäiset 2 tuntia neste otetaan solujen ulkopuolelta, tämän jälkeen solujen sisäpuolelta, joka taas johtaa veren määrän vähenemiseen. Tämä taas johtaa siihen, että pintaverenkierto vähenee, jolloin lämmön poistuminen vähenee. Eli kaikki vaikuttaa kaikkeen ja huolellisella viilennyksellä ja juottamisella vähennetään tuota oravanpyörää. Järkeenkäypää, eikö totta? 

Luennossa käytiin läpi myös hevostarkastus ja mitä tulee ottaa huomioon, milloin metaboliset muutokset ovat niin pitkällä että hevonen pitää hylätä ja missä vaiheessa tarvitaan eläinlääkärin hoitoa. Myös juoksutuksia katsottiin videolta ja arvioitiin liikettä.

Lounasta syötiin ravintola Ratsumestarissa ja hyvää olikin!


Lounaan jälkeen ajettiin Haimi-hallille, jonne saimme kaksi pitkähermoista suomenhvostammaa demohevosiksi. Näiden kanssa harjoiteltiin hevostarkastusta ja miten sen saa tehtyä hyvässä järjestyksessä aikaa säästäen.  

Kaiken kaikkiaan mukava päivä, vaikka luento olikin tarkoitettu pääasiassa eläinlääkäreille, se oli hienosti suunniteltu niin että myös me toimihenkilöt pysyimme kärryillä mistä puhutaan.

torstai 18. tammikuuta 2018

Pitkästä aikaa kentällä




Otin itseäni niskasta kiinni ja ratsastelin Hilimalla pitkästä aikaa kentällä. Pohja ei ollut kovinkaan hyvä, epätasaiselle pohjalle tuli lumi päälle ja sitäkin aika vähän. Jäätä ei onneksi ole, peräpää kentästä jopa hiekalla joka on osittain jopa irtonaista.

Ihmeitä ei siis saanut tehtyä, mutta pääosin käynnissä herkistelyä pysähdyksillä sekä taivuttelua. Ravia keskiympyrällä, sen mitä siinä nyt pystyi. 

Ratsastajalta vaan loppui ikävä kyllä virta jo reilun puolen tunnin jälkeen, lihakset olivat aivan loppu. Pitäisi taas jaksaa mennä lääkäriin, mutta ajattelin josko vielä vähän sinnittelisi noiden sydänlääkkeiden kanssa jotta edellisiin kokeisiin tulisi selvä väli.

Hetkellistä reipastumista lukuunottamatta hepat ovat liikkuneet vain metsäpoluilla pari kertaa viikossa. Hyväähän se kiipeily tekee, mutta ei sitä oikein treenaamiseksi voi kutsua.

Tämä onkin ensimmäinen vuosi aikoihin kun havahduin etten ole kisakalenteria ajatellutkaan sillä silmällä että ottaisin osaa muuten kuin toimihenkilönä. Toki riittäähän sitä tekemistä niinkin, hevoset tuskin kisaamista kaipaavat. Kisakalenteri näyttää kyllä mukavan täydeltä, seurat ovat aktivoituneet kivasti järjestämään kisoja.

Vuosi on siinäkin suhteessa erikoinen, että tulin valituksi seuran puheenjohtajaksi, joten silläkin saralla kyllä aktiviteettia riittää. Aloitusvuodeksi osui kyllä onneksi helppo vuosi kisamielessä, mutta taas sääntömuutosten ja muun säätämisen vuoksi riittää kyllä stressattavaakin.

Seuran kisavuosi alkaa vasta huhtikuulta, mutta sitä ennen käymme Minnan kanssa Oulun seutuvilla pitämässä starttikurssia sekä harjoituskisoja maaliskuussa, helmikuussa on jo ensimmäinen starttikurssi Lounais-Suomessa.

Lajikomitea on myös vaihtumassa, ensi maanantaina on SRL:n hallituksen kokous jossa uusi komitea vahvistetaan. Ehdokkaita on ollut mukavasti ihan uusia ja kuitenkin lajin parissa aktiivisesti toimivia osaajia. Itselläni on vahva usko että vihdoinkin alkavat asiat luistaa myös sillä saralla, toivotaan etten pety kovin paljoa.  

tiistai 28. marraskuuta 2017

Lajiseminaari 2017

Tänä vuonna en päässyt SRL:n Urheilufoorumiin koko päiväksi vaan ajelimme Kaijan kanssa paikalle vasta lajiseminaariin. Näin oli tehnyt myös valtaosa muista seuran paikalle tulleista jäsenistä.

Seminaari alkoi Eamon McLaughlinin, kilpahevosiin erikoistuneen irlantilaisen eläinlääkärin kenttä- matka- ja valjakkohevosille suunnatulla esityksellä "Veterinary care before and during season". Esitys oli oikein hyvä ja antoi näkökulmaa hevosen hyvinvointiin eläinlääkärin näkökulmasta.


Eero Simojoki kävi esittelemässä tänä vuonna alkunsa saanutta Ypäjän valmennuskeskusta, missä mennään nyt ja mihin suuntaan ollaan menossa. Eipä ainakaan tässä vaiheessa sen suurempia suunnitelmia ole pienten lajien osalle, muuta kuin että alueella voidaan järjestää koulutuksia, leirejä yms.

Nämä esitykset kuuntelimme yhdessä kenttä- ja valjakkoporukan kanssa, tämän jälkeen siirryimme matkaratsastukselle varattuun tilaan, jossa komitea oli jo viritellyt laitteet käyntiin.

Ensin Kaija Borup piti esityksen ratsastuksen etiikasta ja moraalista. Mielenkiintoisia ajatuksia tämän hetken tilanteesta verrattuna entiseen ja pohdintaa tulevasta. Maailma muuttuu ja mekin sen mukana, enenevässä määrin aletaan kiinnittää huomiota lajin eettisyyteen.

Itselle kiinnostavin osuus oli tulevat sääntömuutokset, jotka käytiin läpi melko rivakkaan tahtiin. Ei mitään mullistavaa uutta, joitain parannuksia ja sitten paljon tyhjänpäiväisyyksiä. Jatkossa hevostarkastuksessa juoksutusta voi koittaa kolme kertaa, tämä on mielestäni melko reilu määrä entisen yhden yrityksen sijaan. Aika näyttää tuleeko tästä ajallisesti ongelmaa hevostarkastuksessa. 
Hevosen kanssa voi tarkastukseen tulla nyt kolme henkilöä entisen kahden sijaan, lieneekö tällä sen suurempaa merkitystä muuta kuin että on ilmeisesti yhteneväinen FEI-sääntöjen kanssa.

Myös ihanneaikaluokkien pisteytys muuttuu, pikaisesti analysoimalla paljon huonommaksi. Jos vanha pisteytys korosti hevosen palautumisajan tärkeyttä, niin uuden pisteytyksen mukaan voit ratsastaa kovempaa ja antaa hevosen huilata sallitun 30min ja tulla tarkastukseen sitten vasta. Ja se, että hevosen syke vaikuttaa pisteisiin, ihmettelen kovasti mikä järki siinä on koska eri hevosilla voi olla hyvinkin paljon eroa leposykkeessä.
Eli uusi pisteytys:((km-aika x 2) -luokan miniminopeus)x 100 jaettuna hevosen sykkeellä.

Itse olisin toivonut että pisteet olisivat menneet km-aika x 2 + palautumisajan nykypisteytys. Eli olisi helpotettu kanslian hommaa jättämällä kuivumisesta ja liikkeistä annetut pisteet pois.
Vanha tapa opetti jo matalissa luokissa suunnittelemaan lenkin ratsastamisen niin, että pääsee heti maaliin/tauolle tultuaan tarkastukseen ja pakolliselle tauolle. Tähän pitäisi kuitenkin pyrkiä pidemmissä luokissa ja varsinkin nopeusluokissa. En ymmärrä miten uusi pisteytys siihen opettaa kun palautumisajalla ei ole merkitystä. Noh, ehkä käytäntö sitten näyttää millaisia suorituksia jatkossa tulee näkymään.

Hevosten kilpailukirjat tulevat myös poistumaan ja jatkossa TPJ:n tehtävä on etukäteen tarkistaa kilpailijoiden osallistumisoikeudet kipasta.  

Hevostarkastusten ohjeistus on myös muuttunut monilta osin ja arviointikohta laskimon täyttymisasteesta on poistunut.

Samoin polemiikkia aiheuttanut ruusukkeiden jakaminen on nyt kirjattu tarkemmin. Meidän seurassa on haluttu antaa ruusuke jokaiselle hyväksytylle ja pisteytystä käytettäessä sijoittuneiden osalta ruusukkeiden väri on määräytynyt sijoituksen mukaan.
Tämä on korvennut joitain henkilöitä niin paljon, että jatkossa pisteytetyssä ihanneaikaluokassa hyväksytyn tuloksen saaneet jäävät siltä osin tyhjin käsin. Sentään kunniakirjoja saa vielä jakaa kaikille :)
Henkilökohtaisesti en ymmärrä miten joltain voi olla pois se, että toinen on ratsastanut tuntikausia kestävän suorituksen ja saanut hyväksytyn tuloksen ja siitä ruusukkeen. Olisin ennemmin sitten tehnyt vaikka niin, että kaikki saavat punavalkoiset ruusukkeet ja esinepalkinnot jaetaan sijoitusten mukaan.

Tilaisuudessa palkittiin myös SM-voittaja Sara Töppärä, sekä pari eniten kilometrejä kerännyttä. Tänä vuonna kilometrit piti ilmoittaa itse ja ilmeisesti käytäntö ei ollut hyvä koska suurimman osan kilometrit puuttuivat. Myöskään aiemmin jaettuja tulokas- tai kannustuspalkintoja ei jaettu.

tiistai 21. marraskuuta 2017

Koottuja kuulumisia

Eipä olisi kannattanut nuolaista ennenkuin tipahtaa, pelkkää kortisolin puutosta mulla ei sitten ollutkaan. Olen suhannut Forssan ja Turun väliä lääkärissä, pää on kuvattu jo magneetilla ja aivolisäkehormonit on tutkittu. Kaikki viitearvoissa mutta alarajalla. Kilpirauhanen ultrattiin ja se oli kunnossa, nyt epäilyksen alla on jokin sidekudossairaus. Sydän temppuilee, 24h Holter-tutkimuksessa oli erittäin runsaasti hyvänlaatuisia lisälyöntejä. Ei vaarallisia mutta todella vittumaisia.
Kuvioon on tullut jatkuva kuumeilu sekä kummallinen yöllinen hikoilu. Lähetteet on sydämen ultraan ja rasitus-ekg:hen. Vielä kun löytäisi motivaation varata ajat.

Klinikalla tiineystarkastuksessa
Hiliman kanssa käytiin ultrassa klinikalla, ei ole varsaa tulossa ensi kesälle. Hiukan näin arvelinkin kun kiima jatkui vielä pitkään astutuksen jälkeen. Ultrauspäivänä olisi pitänyt heti lähteä uudestaan orin luo, mutta olin itse niin huonossa kunnossa etten oikeastaan edes harkinnut lähtemistä. Lisäksi vielä toki sem että Vilskeeltä löytyi etusesta hankositeen tulehdus, jota nyt parantelee niin seksin merkeissä riehuminen ei ehkä olisi hyväksi.

Tammoilta otettiin kengät pois heinäkuun lopulla, ajatelin että olkoot ilman ja kasvatelkoot kavioita. Noh, se suunnitelma meni sitten persiilleen kun kavioista vuoltiin ensin hiukan liikaa ja sitten alkoi vaan näyttää siltä että tarhojen pohja on tottumattomille paljasjaloille liian krouvia tavaraa. 
Otin tämän merkkinä korkeammalta taholta, että kyllä, nyt on aika kokeilla niitä liimakenkiä mitä olen havitellut jo jonkin aikaa mutta en ole saanut aikaiseksi. Siinä sitä sitten askarreltiin melkoisella räpeltämisellä molemmille tammoille popot jalkaan. 
Glushut pysyivät jalassa yllättävän hyvin, Lissulta tipahtivat kertaalleen molemmat takakengät mutta ne oli helppo liimata itse takaisin.
Tällä hetkellä kengät ovat toista kengitysväliä jalassa, kolmatta tuskin enää kestävät. Testiympäristö on kylllä ollut kova, tarhan pohja on isohkoa mursketta ja osittain kuraa ja mitälie lillua.
Tuolla pjaskan alla on glushu :)
Ratsastamaan on päästy silloin tällöin, maastoiltu metsäpolkuja. Jotain hyvääkin sentään, Lissun käytös maastossa on nykyään puolet rennompaa kuin ennen, peurojakin on nähty ja opittu hyppäämään ojan yli. 

Kisojakin on pidetty, Liesjärvellä 3-tason kisat ja Lohjalla 2-tason. Molemmissa olin hoitamassa tulospalvelun, kisaajia oli ihan mukavasti ja kaikki meni hyvin. Lisäksi olin puhenjohtajatuomarina Matkalaukan 3-tason kisoissa Urjalassa. Viimeiseksi vielä marraskuun alussa käytiin Kuuman Halloween-kisat, joissa olin jälleen kansliassa. 
Askartelin Halloween-kisohin palkinnot ja kuppikakkuja

Valmiina kisakansliaan!


Palkintojenjaossa

keskiviikko 2. elokuuta 2017

Sairausmärinää



Blogissa ei viime aikoina ole ollut paljoakaan ratsastusjuttuja ja pääsyy on niinkin yksinkertainen että kerrottavaa ei ole. Ratsastaminen on ollut lähinnä ratsastelua metsäpoluilla muutaman kerran viikossa.

Mä olen sairastellut enemmän ja vähemmän tässä jo yli puolitoista vuotta. Kaikki alkoi mahaoireista, joita tutkittiin työterveydessä Terveystalolla. Kävin mahalaukun tähystyksessä, siellä kaikki ok. Diagnosoitiin "saattaa olla" -meiningillä ärtyneen suolen oireyhtymäksi, sain happolääkkeet ja kehoituksen syödä fodmap-ruokavalion mukaisesti.
No, olo sen kun paheni, ramppasin lääkärissä ja lopulta jätin happolääkkeet pois ja vatsakivut vähenivät selvästi.
Lääkäri turhautui vissiin siellä hyppäämiseeni ja sanoi, että saatan olla googlettamisen ja huolestumisen kierteessä. Sanoin, että tämä selvä, marssin ovesta ulos enkä palannut vuoteen.

Toukokuussa tuli kutsu terveydenhoitajalle johonkin vuositarkastukseen, jossa juteltiin edelleen jatkuvista vatsakivuista sekä koko ajan pahenevasta väsymyksestä.
Väsymys on sitä luokkaa, että työpäivän jälkeen nukahdan istualleen sohvalle ja herään kuuden maissa. Autolla ajo hirvittää kun pelkään nukkuvani rattiin.
Terveydenhoitaja otti asian tosissaan, laittoi lähetteen kilpparikokeisiin ja kun ne olivat kunnossa, jatkettiin sisätautilääkärin vastaanotolle.
Oli jokseenkin huojentavaa huomata että joku ottaa sinut tosissaan ja lopulta löytyi vikakin. Mulla ei ole veressä kortisolia lähellekään sitä määrää mitä pitäisi olla normaalitilanteessa saatika sitten kun sitä tarvitaan ekstraa, eli fyysisessä tai psyykkisessä stressitilassa. 
Kortisoli on siis stressihormoni eli eräänlainen energiahormoni. Sen avulla pysymme vireinä ja saamme asioita aikaiseksi. Tiukassa tilanteessa kortisolin tuotanto lisääntyy, jotta pystyisimme vastaamaan käsillä olevaan haasteeseen.

Koska on kesäloma-aika, seuraava askel otetaan vasta 8.8, jolloin mulle tehdään ACTH-rasituskoe, jossa selviää onko multa rikki lisämunuainen, joka tuottaa kortisolia vai aivolisäke, joka antaa käskyn lisämunuaisille. Joka tapauksessa edessä on todennäköisesti loppuelämän kortisonilääkitys sekä SOS-ranneke käteen siltä varalta etten pysty itse kertomaan että tarvitsen kortisonilääkitystä ja ekstra-annosta esim. joutuessani leikkaukseen tms. 

keskiviikko 26. heinäkuuta 2017

Hilima seksilomalla

Tässä sairastelun ja seurahommien lomassa olen yrittänyt seurailla Hiliman kiimoja ja pari viikkoa sitten oltiin siinä tilanteessa ettei kiimaa ole sillä hetkellä. Laskekskelin että seuraava kiima ajoittuu näihin aikoihin ja viime torstaina ratsastamaan lähteissä Hilima näytti olevan vähän sinne päin menollaan.

Viestittelin Lauralle että viikonloppuna voitaisiin tulla poikkeilemaan ja sunnuntaille sitten sovittiin treffit. Mitään täyttä varmuutta ei kiimasta ollut kun eläinlääkäriä en saanut näin lyhyellä varoitusajalla ultraamaan. Meillä ei omassa pihassa ole oria ja Bocu-parka ei aiheuta kyllä kummassakaan tammassa mitään värinöitä, mutta toin sen kuitenkin kokeeksi Hiliman tarhan portille pussailemaan ja Hilima kyllä hörisi sille ja olisi seurustellut enemmänkin. Normaalisti se laittaa korvat luimuun ja vihoittelee Boculle, joten ajattelin ystävällisen käytöksen viittaavan kiiman suuntaan.  


Sunnuntaina lastattiin Hilima koppiin ja ajaa hurautettiin Vilskeen kotitallille Kirkkonummelle. Käytiin tervehtimässä ensin rauhallisempaa setämies-oria, joka kohteliaasti hörhötteli Hilimalle, joka vaan killisteli takaisin sen kummempia pissimättä tai muutenkaan innostumatta.
Päätettiin aloittaa kokeilemalla mitä Hilima tykkää astutusliinoista ja jatkaa sitten siitä. Noh, pienen tasajalkahypyn se otti kun ensin potkaisi paarmaa ja liina nykäisi kintusta. Sen jälkeen remmit jaloissa oli ihan kuin jokapäiväinen tilanne, joten uskallettiin ottaa estradille myös toinen päivän päänäyttelijöistä.
Vilske olikin jo virittäytynyt tunnelmaan nähtyään karsinansa ikkunasta että astutuspuomilla seisoo naikkonen remmit kintuissa. Aiempi hikitreeni ratsastuskentällä ei paljon jaloissa painanut kun herra tulla möyrysi taluttajat perässään Hiliman luo.
Hilima, joka oli keskittynyt ruohon syöntiin, pelästyi pahan kerran mokomaa mölyävää ukkelia ja pahastui moisesta härskistä lähentelystä. Vilskeen hypätessä selkään Hilima väisteli alta ja lopulta pukkasi orin alas selästään. Tässä kohtaa Vilskekin yritti hieman romanttisempaa lähestymistapaa ja Hilmakin kyllä pissaili, mutta koska herne oli nenässä niin se pysyi siellä.
Sovittiin että Hilima jää yökylään ja aamulla otetaan uusi yritys.  



Maanantaina töissä vilkuilin kelloa koko aamupäivän ja mietin että mitenköhän siellä mahtaa mennä, kunnes lopulta tuli viesti että onnistuttu on ja Hilima on huomannut rakastuneensa palavasti. Huh. 
Illalla ajelimme hakemaan Hiliman kotiin ja nyt sitten vaan toivotaan että saatiin varsa alulle.


sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

SM-kisat Nokialla 15.7.2017

Meillä oli seuran hallituksessa suuret suunnitelmat tälle vuodelle ja kohokohtana juhlakilpailut, joissa kisattaisiin sekä Suomen- että aluemestaruus. Kilpailuja on suunniteltu jo vuoden alusta lähtien ja tehty kovasti töitä sen eteen että saataisiin hienot kisat aikaan.

Kisat oli tarkoitus pitää ensin elokuussa, mutta koska NBCH-kisat osuivat liian lähelle sitä päivämäärää, siirrettiin kisat heinäkuulle jotta kaikilla kvaalautuneilla on mahdollisuus osallistua. Noh, myöhemmin keväällä kuultiin sitten, että Viroon on tulossa isolla rahalla rakennetut osallistumismaksuttomat kilpailut viikkoa ennen juhlakisaa. Kaikkemme tehtiin jotta saataisiin kilpailijoita, tuplattiinpa vielä rahapalkintokin kun allekirjoittanut kävi Bocun kanssa pari talutusratsastuskeikkaa. Sitten jäätiin vain odottelemaan ilmoittautumisia, loppuviimeksihän kyse on siitä kuka mitäkin arvostaa, toisille on tärkeämpää saada tulos FEI-kisasta kun taas toisille oman maan mestaruus on se ykkösjuttu.


Palkinnot esillä kanttiinissa

Lopulta ilmoittautuneita oli kuusi kappaletta ja saatiin huokaista helpotuksesta. Kun ratsukoita on vähintään viisi, voidaan kilpailla Suomen mestaruudesta, muussa tapauksessa titteli olisi ollut lajimestaruus. Lähtijämäärä oli normaali, tämän verran mestaruuksissa on yleensä ollut porukkaa.


Ruusukkeet

Aluemestaruus olikin sitten kinkkisempi, luokkaan ilmoittautui vain kaksi ratsukkoa. Tiedän, että ainakin neljällä kauden yhtenä tavoitteena oli osallistuminen aluemestaruuskisaan, mutta eivät ehtineet hankkia tarvittavia kvaaleja. 
Luokka yhdistettiin toiseen samanmittaiseen luokkaan, johon oli tulossa yksi ratsukko ja näin saatiin tästäkin luokasta virallinen luokka.


Palkinnot

Viimeiset viikot ennen kisoja olikin joka päivälle jotain hommaa. Tein koristeita kisapaikalle, käsiohjelman sain valmiiksi päivää ennen kisoja, palkintoja kertyi melkoinen kasa kuten myös paljon muuta hommaa.
Erikoisen viisas veto oli lähteä torstaina autolla MiljoonaRockiin Tuuriin kolmen tunnin ajomatkan päähän. Sieltä kun yöllä lähdettiin ajamaan kotia kohden (allekirjoittanut ratissa) niin kotipihassa oltiin kokolailla tasan klo 5 aamulla. Siitä sitten kolmen tunnin unet ja reippaana paistamaan possua kisakanttiinin pulledpork-hampurilaisia varten. Ja leivoinpa siinä sitten vielä kutsuvierastilaisuuteen täytekakunkin. 


Kilpailulla oli myös Suomi100 ja Mahdollisuuksien Hevonen -status


Tonin tullessa töistä napsaistiin asuntovaunu auton perään, haettiin Kaija kamoineen kyytiin ja lähdettiin ajelemaan kohti Nokiaa. Perillä kasattiin kisakeskusta yli iltakymmeneen ja aloin olla jo täysin edesvastuuttomassa tilassa vähine yöunineni.


Kanslia / kanttiini

Kisakeskus sijaitsi upeassa maalaismaisemassa järven rannalla. Tila on entisiä Laukon kartanon alustiloja, johon on tullut aikoinaan laivareitti Tampereelta. Tilalla vietettiin hiljakkoin myös 350-vuotisjuhlaa.
Kanslia ja kanttiini saatiin ihanaan vanhaan torppaan, jossa oli mukavan kokoinen keittiö ja suuri tupa, jossa oli monta pöytää penkkeineen. Myös trackerseuranta laitettiin isosta televisiosta näytille kanttiiniin. Uusi järjestelmä toimi hienosti, tosin se ei ikävä kyllä näytä kilpailijan numeroa kartalla lainkaan, vain pelkän pallon. Palloja onneksi sai laitettua erivärisen eri luokan ratsukoille.
Hevostarkastus saatiin melko lähelle hallin pihaan, jossa sijaitsi myös meikäläisen toimipaikka eli tulospalvelu.
Huoltoalueena toimi iso heinäpelto, jonne oli ajettu vesisäiliöitä sekä hauska vanha paloauto, joka toimitti tankkiauton virkaa.
Kristiina oli hommannut paikalle äänentoiston, joka oli aivan huippuluokkaa. Kuulutukset ja musiikki kantoivat hienosti tulospalveluun asti, jossa olikin melkoisen groovy meininki koko päivän. Hassua, miten paljon hyvä musiikki tekeekään lisänä tunnelmaan.


Mun toimipiste, tulospalvelu
Tracker-seuranta
Huoltoalue

Aamulla kello soi kuudelta ja lähdimme virittämään viimeiset asiat paikoilleen ja pian myös kilpailijoita alkoi saapua ilmoittautumaan.
Reittiselostukset pidettiin kanttiinin tuvassa jossa tarjoiltiin kilpailijoille juhlalliset siniset tervetuliaismaljat.
Aivan luksuksena meillä oli kaksi eläinlääkäriä, joten ei ollut pienintäkään stressiä siitä että syntyykö tarkastuksiin ruuhkaa tai jos joku hevonen loukkaantuu ja tarvitsee erikseen hoitoa.
Kisapäivä sujui hienosti, alkuun ehdin ottaa kuviakin ja päivittää väliaikatietoja myös tapahtuman sivuille Facebookiin. 
SM-luokka starttasi aamulla kahdeksalta ja jo ensimmäiselle tauolle tultaessa oli voittajaratsukko kiskaissut melkoisen kaulan muihin kilpailijoihin ja piti sen loppuun asti. Itsekin oli pakko poistua pisteeltäni seuraamaan ratsukon viimeistä tarkastusta maaliintulon jälkeen ja voi sitä onnea kun ratsukko sai hyväksytyn tuloksen!
Muutenkin tulokset olivat hienoja, sillä vain yksi ratsukko joutui jättämään leikin kesken mestaruusluokassa.


Reittiselostus

Päivällä pidettiin myös kutsuvierastilaisuus, johon oli kutsuttu seuran perustajajäsenet, kaikki entiset puheenjohtajat, liiton edustajia sekä sponsoreita. Jokunen vieras saatiin jopa paikalle asti, ratsastajainliittoa edusti kansanedustaja Sofia Vilkman.
Samassa tilaisuudessa palkittiin myös seuran hallituksessa edelleen aktiivisesti toimiva perustajajäsen Katrin Aia ratsastajainliiton pronssisella ansiomerkillä.


Kutsuvierastilaisuus

Aivan kommelluksitta päivästä ei selvitty, yhden ratsastajan hevonen sai hepulin huoltoalueella pelästyttyään ilmeisesti ratsastajan satulaan kiinnittämää juomapulloa. Hevonen rynnisti pukkilaukalla tielle, johon ratsastaja putosi ja hevonen jatkoi matkaansa tietä pitkin. Kaikeksi onneksi tiellä käveli kisoja katsomassa käynyt mies, jolla oli kävelysauvat mukana. Onneksi hän tajusi reagoida nopeasti, nosti sauvat sivuilleen viuh vaan ja hevonen päätti siltä seisomalta palata takaisin huoltoalueen suuntaan jossa se saatiin kiinni.
Toisen ratsukon huoltotiimissä oli mukana lääkäri, joka tarkasti ratsastajan heti ja paikalle saatiin nopeasti ambulanssi, alueen hälytyskeskusta kun oli etukäteen informoitu että tällainen tapahtuma on käynnissä.
Jokseenkin pöyristyttävää oli toisen paikallaolleen katsojan käytös, hän nappasi älypuhelimen ja alkoi kuvata videolle pudonnutta ratsastajaa ja häntä tarkastanutta ambulanssihenkilökuntaa.


SM-luokan palkintojenjako

Lopulta saatiin kaikki luokat maaliin, pisteet laskettua 2-tason luokkiin ja sekä Suomen Mestari että aluemestari palkittua asiaankuuluvin seremonioin. Myös kilpailun paras suomenhevonen palkittiin erikoispalkinnolla.

Alkuillasta alkoi sitten kisakeskuksen purkaminen ja auton ja vaunun lastaaminen. Kotona taidettiin olla iltayhdeksän pintaan.